Mitä yksilön pitää osata, jotta tekoäly vapauttaa olemaan jälleen ihminen – tekemään sitä, mikä on ihmiselle luontaisinta: toteuttamaan itseään luovan ja sosiaalisen työn äärellä? Vai kannattaako vaivaa sen eteen edes nähdä, loppuuko hype kesään mennessä, kun eivät ne suuret lupaukset ole toteutuneet?
Miksi pohdin asiaa?
Olen istunut ison osan päivää tietokoneella – oikeastaan maannut sen alla. Sunnuntai on vierähtänyt valmistellessani puolen tunnin puheenvuoroani Microsoftin kumppaneilleen suuntaamassa ja Copilot-aiheisessa tapahtumassa. Puheenvuoroni käsittelee sitä, miten tekoäly auttaa ratkomaan tämän ajanhetken haasteita ja mitä sen hyötyjen saaminen edellyttää johtamiselta. (Tapahtuma on 15.4. ja todennäköisesti julkaisen presikseni täällä, jos siitä vaikka olisi iloa sinulle.)
Edellisen lisäksi kirjoitin uuden blogitekstin Johtajat ilman rajoja -blogiin, joka käsittelee johtamisen ilmiöitä ja toimii oman ajatteluni ja kehittymiseni tukena. Tekstissä annan kymmenen vinkkiä siihen, miten tekoälyä hyödyntävää tiimiä kannattaa johtaa – tutkimusnäyttö kun osoittaa, että pahimmillaan tekoäly voi paradoksaalisesti vähentää innovaatioiden määrää organisaatiossa.
Kaikki tämä ajatus- ja kirjoitustyö tekoälyyn liittyen sai minut pohtimaan, että mitä jos kyse onkin hypestä? Jos kyse onkin liiasta messias-uskosta ja liian suurista odotuksista?
Heikkeneekö osaaminen, jos käyttää tekoälyä?
Ihmiselle tyypillistä on yliarvioida kehitystä lyhyellä aikavälillä ja aliarvioida sitä pitkällä aikavälillä. Tämä näkyy omassa arjessani siinä, että moni kollegani, joka on kokeillut tekoälyä, on todennut, ettei se taivu siihen ja tähän ja tuohon – pettymystä koko teknologia. Sitten he ovat jättäneet asiaan tutustumisen sikseen. Tai pohtivat kuka tietoisesti, kuka tiedostamattaan, onko oma työ uhattuna, oma osaaminen vanhentunutta. Sama osaaminen, jota on kehitetty vuosien ajan.
Kun eräs erittäin korkealle arvostamani asiantuntija otti tekoälyn käyttöön, kokeili ja leikki sillä rohkeasti, testaili mihin se taipuu ja mihin ei, sai hän työkavereiltaan palautetta: ”et kohta enää osaa tehdä itse, kun annat tekoälyn tehdä”. Niin… Hän ei osaa kohta tehdä mitä? Niitä työtehtäviä, joihin tekoäly pystyy jo nyt? Eikö juuri sen osaamisen kannata antaakin vanhentua ja opetella jotain uutta? Jotain sellaista, mitä tekoäly ei osaa vielä kymmenenkään vuoden kuluttua? (Ei, nyt ei mennä siihen, montako vuosikymmentä kaltaiseni nelikymppinen joutuu vielä työelämässä tarpomaan, ennen eläkettä…)
Kehityksen suvantovaihe antaa aikaa oppia
En jaksa uskoa mitenkään, että tekoäly olisi pelkkää hypeä. Sen kehitys on syklistä – välillä mennään juoksuaskeleita eteenpäin, välillä ryömitään. Jokainen uhkakuvia maalaileva on varmasti innoissaan tällä hetkellä käynnissä olevasta hitaammasta kehitysjaksosta. Jokainen kaltaiseni teknokraatti todennäköisesti vähän ihmeissään, että missä se kiihtyvä kehitystahti nyt on.
Minun mielestäni kehityksen hidastuminen hetkeksi on hyvä asia. Se antaa meille aikaa opetella tekoälyn käyttöä ja aikaa hahmottaa, mistä tässä kaikessa on kyse. Tekoälyn kehitys voi olla välillä juoksua, välillä ryömimistä, mutta juostakseen ihmisen on ensin opittava konttaamaan, sitten kävelemään ja vasta sen jälkeen juoksemaan. Tämä on se suvantovaihe, kun voi kokeilla polviensa kestävyyttä tai kävelemään nousemista.
Vaikka kehitystahti on syklistä ja vaikka esimerkiksi työnantajani käyttööni hankkima Copilot for Microsoft 365 tai minun yksityiselämässäni omalla rahalla käyttämäni Copilot Pro ja muut käyttämäni ohjelmistot ovat vielä todella alkeellista teknologiaa ja niistä on hyötyä vähän turhan rajatuissa asioissa, uskallan saamieni kokemusten perusteella sanoa, että nyt ollaan jonkin todella ison äärellä. Kuin nettisivut aikoinaan.
Netti toimii historiallisena vertailukohtana – hypestä murrokseen
Iso osa ihmisiä ja yrityksiä tiesi silloin ennen muinoin, että nettisivut ovat kova juttu. Osa piti niitä hypenä tai nörttien harrastuspuuhasteluna, josta ei ole aikuisten hommiin, eikä kukaan tiennyt, miten niillä tehdään liiketoimintaa. Kuplahan siitä sitten tuli ja romahdus oli melkoinen. Yksi lempiesimerkkejäni on surullisenkuuluisa boo.com. Silti kukaan ei nyt jälkikäteen voi sanoa, etteikö netti olisi muuttanut peruuttamattomasti tapaamme tehdä niin liiketoimintaa, työtä kuin ihan vain elää arkielämäämme.
Vaikka ensimmäiset nettisivut olivat alkeellisia, teknologian kypsymisen myötä kaatui niin matkatoimistoa, kivijalkamyymälää kuin muutakin ihanan reliikkiä. Samaan aikaan kansantaloudet kuitenkin kasvoivat, uusia yrityksiä syntyi, kokonaisia uusia ammattikuntia kehittyi. Osaamispääomaan investointi kannatti silloin, oman osaamiseen ja sen kehittämiseen panostaminen kannatti silloin, uuden rohkea kokeilu kannatti silloin – ja kaikki tämä kannattaa nytkin.
Eli ei. Kyse ei ole hypestä. Tekoäly tulee muuttamaan pysyvästi tapaamme kommunikoida tietojärjestelmien kanssa, tapojamme etsiä ja kuluttaa informaatiota, tapojamme tehdä töitä. Pohjaa sille luodaan nyt. Etsitään eettisiä toimintamalleja, haetaan oikeaa regulaation tasoa, kerätään kokemuksia ja osaamista – olemme yhteisellä oppimismatkalla.
Opettele jälleen olemaan luova ja utelias, leiki ja kokeile
Jotta tekoälyyn ei tarvitsisi suhtautua hypenä, jotta sitä ei tarvitsisi pelätä ja jotta siitä saisi yksilötasolla hyötyjä irti, kannattaa opetella jälleen olemaan luova ja utelias. Suhtautumaan uuteen aloittelijan mindsetillä.
Mikään näistä ei ole helppoa – etenkään jos olemme pinnistelleet vuosia kehittyäksemme asiantuntijoiksi. Muista kuitenkin, että ihminen on syntyjään luova ja utelias, ihminen on eläin, joka oppii leikkimällä. Tekoäly vapauttaa meidät olemaan jälleen ihmisiä – tekemään sitä, mikä on meille luontaisinta: toteuttamaan itseämme luovan ja sosiaalisen työn äärellä.
