Viekö tekoäly ihmisten työt? Mitkä työt? Minun? Tätä minulta kysytään yhä edelleen, kun puheeksi tulee tekoälyn ja automaation vaikutukset työelämään. Vastaan kertomalla, mitä se ei vie: niitä hommia, joissa palautesilmukka on ihmisten välinen.
Huoli itsessään on nyt käynnissä olevassa murroksessa ymmärrettävä, mutta samalla se ohittaa kuitenkin olennaisen: mitkä tehtävät säilyvät ihmisillä, miten mukaudumme murroksessa olevaan työelämään ja mihin tiimien tulisi käyttää aikaa, jota tekoäly vapauttaa.
Jälkimmäinen kysymyksistä on sellainen, että se vaatii oman tekstinsä. Kyseessä on aihe, josta puhutaan aivan liian vähän. Siis tiimien prioriteettien ja fokuksen uudelleensuuntaaminen organisaatioissa tekniikan kehittyessä. Tässä käsittelen työpaikkojen katoamista ja murrokseen mukautumista. Aivan aluksi hyvä uutinen: tekoäly tuo mukanaan merkittäviä muutoksia, mutta se ei korvaa kaikkea ihmistyötä – etenkään niitä tehtäviä, joissa palautteen antaminen ja vastaanottaminen tapahtuu ihmisten välillä.
Kokki vs. tilintarkastaja vs. UX-suunnittelija
Ajattele vaikkapa kokin ammattia. Kokki valmistaa ruokaa toiselle ihmiselle, joka maistaa ruokaa makuaistiaan käyttäen ja antaa palautteen makuelämyksestään. Palautesilmukka on vahvasti ihmisten välinen, siinä ei ole koneelle sijaa. Tekoäly voi toki luoda reseptejä tai auttaa reseptien luomisessa, mutta lopulta ihminen on se, joka maistaa, arvioi ja antaa aidon palautteen kokille. Ihmisten välinen vuorovaikutus – jossa käytetään tunteita, kokemuksia ja makuaistia – on se osa-alue, jossa kokki vie voiton tekoälystä aivan joka kerta.
Edellinen esimerkki oli tavallaan ”liian helppo”. Tiedän. Mutta sama periaate pätee asiantuntijatyössä. Esimerkiksi tilintarkastajan työssä (josta minä en väitä tietäväni juuri mitään, mutta jossa käsitykseni mukaan) on paljon ihmiseltä ihmiselle tapahtuvaa palautesilmukkaa. Kun tilintarkastaja analysoi yrityksen taloustietoja ja antaa johtopäätöksiä, kyse ei ole vain numeroista. Asiakas kaipaa ymmärrystä tilanteestaan ja haluaa kuulla selkeästi esitetyt havainnot, jotka liittyvät yrityksen strategiaan, mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Asiakas haluaa puhua tuntemillaan käsitteillä, samaa kieltä. Asiakas kaipaa luottamusta. Tekoäly voi tarjota datan analyysin, mutta se ei voi samalla tavalla kohdata asiakasta, kuunnella hänen huoliaan ja mukauttaa viestiään niin, että se todella vastaa ja resonoi asiakkaan tilanteeseen ja tavoitteisiin.
Ex-koodarina nappaan toisen esimerkin käyttöliittymäsuunnittelusta ja isken peliin ChatGPT:n. ChatGPT:n käyttöliittymä on varsin yksinkertainen, mutta se ei ole juuri lainkaan kehittynyt tekniikan itsensä mukana ja alkaa jäädä ajastaan jälkeen. Se ei myöskään auta käyttäjää arvioimaan tekoälyn vastauksia, eikä tarjoa kovinkaan paljoa käytettävyyttä helpottavia toiminnallisuuksia tai graafisella puolella vihjeitä. Ja kun uusi versio julkaistaan, ei käyttöliittymä anna minkäänlaista osviittaa siitä, kuinka radikaalisti asiat ovat muuttuneet – asia joka on enemmän markkinoinnillinen, mutta jota kännykkä- tai autovalmistajat hyödyntävät menestyksekkäästi.
Kun suunnitellaan käyttöliittymää, palautteen saaminen käytettävyydestä ja jopa käyttäjän fiiliksestä järjestelmää käyttäessään on olennaista tuotteesta saadun (koetun) arvon kehittämisen kannalta. Käyttäjät esimerkiksi arvioivat, kuinka intuitiivista ja miellyttävää käyttöliittymän käyttö on, ja antavat palautetta, joka perustuu heidän subjektiivisiin kokemuksiinsa. Tämäkin palautesilmukka on puhtaasti ihmisten välinen: vain käyttäjä voi kertoa, kuinka hyvin käyttöliittymä toimii hänen näkökulmastaan, ja mitä parannuksia tarvitaan, jotta käyttökokemus olisi mahdollisimman hyvä. Tekoäly voi auttaa analysoimaan käyttäjädataa, mutta se ei pysty antamaan aitoa palautetta siitä, miltä jokin tuntuu käyttää.
Ihmisiltä edellytettävät uudet taidot
Sitten vakioteemaani. Kun on aivan varmaa, että ihmisellekin on paikkansa työelämässä, niin miten sitä ihminen pärjää yhä nopeutuvassa tahdissa kaikkien tekoälykollegoiden keskellä? Työelämässä menestyminen edellyttää entistä enemmän kykyä kohdata toinen ihminen tunnetasolla ja käyttää empatiaa. Nämäkin ovat asioita, joita tekoäly ei osaa. Tunteiden ja empatian tasolla tapahtuva vuorovaikutus on keskeistä monissa asiantuntijatehtävissä, joissa ihmisten välisen yhteyden merkitys korostuu. Esimerkiksi konsultti ei vain tarjoa ratkaisua asiakkaalleen, vaan myös auttaa asiakasta tuntemaan olonsa varmaksi ratkaisun suhteen ja ymmärtämään, miksi se on paras mahdollinen.
Rutiinitehtävät ja toistuvat prosessit, jotka voidaan automatisoida, tulevat siirtymään tekoälyn hoidettavaksi. Mutta samalla tekoäly luo uusia mahdollisuuksia ja työpaikkoja – erityisesti niille, jotka osaavat käyttää tekoälyä ja kehittävät tunnetaitojaan. Ihmiset, jotka kykenevät hyödyntämään tekoälyä ja yhdistämään sen omaan osaamiseensa, tulevat olemaan kilpailukykyisiä tulevaisuuden työelämässä. Tiimit, jotka kykenevät suuntaamaan ja priorisoimaan tekoälylle siirtyvästä työstä vapautuvan ajan oikein, tulevat olemaan voittavia tiimejä.
Tulevaisuuden työssä ei riitä, että olemme teknisesti taitavia – meidän tulee myös osata olla ihmisiä. Meidän tulee oppia käyttämään tekoälyä omana apurinaan ja samalla kehittää vuorovaikutustaitojamme tarjotaksemme sellaista arvoa, jota koneet eivät voi tarjota. Ihmisten välinen palautesilmukka, luovuus, tunteet ja empatia – nämä ovat se, miksi ihmistyötä tarvitaan jatkossakin. Mutta se edellyttää niiden harjoittelua jo nyt.
Poimi tämä matkaasi
Tekoäly ei tule viemään niitä tehtäviä, joissa palautesilmukka on ihmisten välinen. Etsi ja tunnista nämä, niin tiedät, mikä säilyy tulevaisuudessakin ihmisillä. Mutta älä anna ennakkoluulojesi vaikuttaa, äläkä tyydy ”liian helppoihin” vastauksiin. Äläkä missään tapauksessa unohda miettiä samalla, mitä työtehtäviä ja ammatteja tekoälyn myötä on syntymässä.
