Vähän kuin olisi pitkästä parisuhteesta lähtenyt. Jännittää, on innoissaan ja silti sitä miettii, valitsiko oikein ja olisiko parempi ollut pysyä tutussa, vaikkakaan ei kaikkia tarpeita tyydyttävässä. Samalla on ihan uuden äärellä ja elämänlaatu tuntuu parantuneen parempien vehkeiden myötä, mutta silti on vähän huono omatunto aiempien työkalujen jättämisestä.
Mitä ja miksi vaihdoin?
Vaihdoin hiljattain Chromesta Edgeen ja Googlesta Bingiin ja Copilot Prohon. Samalla tuli vaihdettua ChatGPT Copilotiin ja Obsidian OneNoteen, koska Mikkiksen työkalut tukevat parhaiten arkeani yksityiselämän puolella. Työssähän minulla ei ole valinnanvaraa, käytän työnantajan antamia vehkeitä.
Chromesta Edgeen
Minulla on vahvat perusteet näille muutoksille. Käytän Edgeä, koska se tyydyttää tarpeeni Chromea paremmin. Se on aivan eri selain kuin aikoinaan. On hämmästyttävää millaisia tuottavuutta parantavia ja kognitiivista kuormitusta laskevia toiminnallisuuksia Edgeen on tuotu. Esimerkiksi tilava asettelu, selkeä lukutila, työkavereiden kesken jaettavissa oleva selaustoiminta eli tietynlaiset ”digitaalisen työtilat” tai mahdollisuus saada vaivatta ja nopeasti kaksi välilehteä rinnakkain.
Googlesta Bingiin
Bing puolestaan ei edelleenkään ole kaikessa Googlen hakua parempi, mutta ei lainkaan sama heikko hakukone kuin vielä vuosi, pari sitten. Ennen kaikkea se, miten Copilot tukee hakuja muun muassa tuloksista yhteenvetoja tehden jo heti hakusivulla on huimaa. Välillä tuntuu, että hakutulossivu on liiankin täynnä tietoa ja tapahtumaa, mutta vaikea minun on kuvitella, että Googlesta tulisi enää ensisijainen hakukoneeni.
Obsidianista OneNoteen
OneNoteen siirryin, koska se tyydyttää tarpeeni kirjoittaa käsin ja antaa piirtää vapaasti sellaisia värikkäitä mind mapeja kuin haluan. OneNote mahdollistaa lisäksi kuvien ja äänen liittämisen muistiinpanoihin ilman rajoitteita ja kilkkeitä, joita Obsidian edellyttää. OneNotesta puuttuu mahdollisuus backlinkeihin, joka oli aikoinaan pääasiallinen syyni siirtyä Obsidianiin, mutta totesin, että olen saanut niistä odottamaani vähemmän hyötyä. Hyvä haku on linkkaamista tärkeämpää.
Melkein kuin avioeron ottaisi tai ystävän menettäisi
Vaikka perusteet ovat vahvat ja perustellut, voisi jopa sanoa vaihtamisen syntyneen pakosta, on silti ollut tuskaista luopua vanhoista. Siis tunnetasolla. Kuin ystävän olisi menettänyt tai pitkästä parisuhteesta lähtenyt. Havahduin tähän ja hämmennyin. Windows vs. Linux. Chrome vs. Edge. Obsidian vs. OneNote. Miksi se on niin vaikeaa?
En tiennyt, onko normaalia kiintyä tiettyyn teknologiaan, enkä ollut varma, että kyse on edes siitä. Pohdin pitkään, että kyseessä on brändiuskollisuus. Olen harvinaisen brändiuskollinen ihminen. Aikoinaan vaihto HTC:sta Samsungiin vei kuukausia, koska halusin perehtyä Samsungiin yhtiönä. Kun sitten Samsung petti minut, eikä minua kuultu – oikeastaan minulle ei edes vastattu – kirjoitin suivaantuneena perinteisen kirjeen Koreaan saakka. Ja olen edelleen onnellinen kuuluessani Samsungin tuotteiden käyttäjiin.
Kun aloin tutkia tätä asiaa, selvisi kuitenkin, että en ole ainoa. Ihminen voi kiintyä tiettyyn teknologiaan, tiettyyn ohjelmistoon tai laitteeseen. Selvisi myös, että kiintymys teknologiaan, kuten nettiselaimeen, juontuu useista psykologisista ja käyttäytymiseen liittyvistä syistä.
Neljä syytä vaihtamisen vaikeudelle
Yksi keskeinen tekijä on tottuminen. Kun me ihmiset käytämme jotain teknologiaa pitkään, kehitämme me siihen rutiineja ja opimme sen käyttöliittymän niin hyvin, että käyttö muuttuu vaivattomaksi ja intuitiiviseksi. Tämä voi luoda tunnetason sitoutumista, sillä vaihtaminen uuteen teknologiaan vaatii uuden oppimista ja vanhoista, mukavista tavoista luopumista. Vanhasta pois oppiminen on vaikeaa, vaatii energiaa.
Toinen keskeinen tekijä ovat esteettiset ja käytännölliset syyt, kuten selaimen ulkoasu, laajennukset ja integraatiot muihin käyttämiimme palveluihin. Ne voivat tehdä tietystä teknologiasta houkuttelevamman ja siten vaikeuttaa siirtymistä toiseen. Tämä tunneperäinen kiintymys voi siis olla yhdistelmä mukavuutta, tehokkuutta ja henkilökohtaista identiteettiä teknologian käytön kautta. Esimerkiksi Google Chrome nyt vain toimii saumattoman nätisti Google Kuvien kanssa. Tai Google Maps, joka tuntee minut ja tarpeeni paremmin kuin minä itse.
Mutta kyllä se vaan brändiuskollisuuskinvoi vaikuttaa, vaikka kyseessä ovat työkalut. Vaikka me käyttäjät ajattelemme olevamme rationaalisia ja käyttävämme parhaiten tavoitteitamme tukevia työkaluja, saatamme me tuntea uskollisuutta tiettyä tuotemerkkiä kohtaan sen historian, maineen tai henkilökohtaisten kokemusten vuoksi. Brändi voi myös edustaa tiettyjä arvoja tai identiteettiä, johon haluamme liittää itsemme.
Vaikka Bingin käyttö on kasvanut merkittävästi (ei, en ole ainoa, joka on huomannut sen kehittyneen ja kasvaneen) ja päivittäisiä käyttäjiä on jo yli 140 miljoonaa, on se vielä kaukana Googlen hakukoneesta. Googlen markkinaosuus on päätä huimaava, eikä markkinajohtajuutta ole haitannut edes se, ettei Gemini ole näkyvästi osa hakua. En tiedä, onko sillä, mitä muut käyttävät, minkälainen vaikutus omiin valintoihini. Ihminenhän on pohjimmiltaan laumaeläin. Väitän, että kyllä senkin on pakko vaikuttaa, että monenko kollegan kuulee esimerkiksi puhuvan bingaamisesta googlaamisen sijaan.
Loppusanat – ihan sama
Kuulun sukupolveen, joka näki Linuxin synnyn ja muistaa selainsodat. Näin Facebookin ja Googlen synnyn, ihmettelin web 2.0:llaa. Nyt on menossa markkinajako tekoälyn suhteen. Isot voimat ja isot rahat liikkuvat. Samoin valtaa jaetaan uusiksi. Google voi halutessaan heilautella kokonaisten suuryritysten tuloksia hakukoneellaan.
Yksittäisen kuluttajan yksittäisillä valinnoilla ei ole tuon taivaallisen merkitystä. Ja silti tämän kaiken keskellä minä näytän tuskailevan OneNoten ja Obsidianin suhteen, että kumman käyttämisestä saan enemmän iloa ja kumman käyttämisestä kertomisesta koen enemmän ylpeyttä. On tämä ihmiselo tällaista.
